ODOTUKSIA

Satunnaista vuotta sitten

Nimi: Jukka Sammalisto
Sijainti: Helsinki, Finland

torstaina, tammikuuta 04, 2018


Ma 1.1.2018

* Kuuntelin illalla ennen Yöklassista Radioateljeen viimeisen ohjelman vielä uusintanakin. Nyt laitoin oikein valot pois ja makasin pimeässä. Niin kuin ennen vanhaan. Radioateljeen ohjelmat tulevat aina ensimmäisenä mieleen radiokriitikkovuosiltani 2002-13. Niistä oli aluksi sangen haastavaa, mutta vähitellen kaikkein innostavinta kirjoittaa. Monesti ne todellakin laajensivat käsitystä maailmasta ja ajattelusta. Tai naulitsivat jonkin hankalasti avautuvan vyyhdin paikoilleen, harvoin vain paikalleen. Nyt siis takana 38 vuoden urakka (ennen vuoden 1990 radiouudistusta nimekkeenä oli Radioteatterin erikoisohjelmat). Ikävä tulee.

* Unta ei tullut koko yönä, joten listailin vielä aamullakin.

* Welccome 1980! Löysin huiman Jacksons-videon aamuyöllä.

* Oikeusapupyyntööni vastattiin.

keskiviikkona, tammikuuta 03, 2018

Su 31.12.2017

http://picsheet.com/p/1552370642142096294_1431786382

* Yle Radio 1 oli aamulla auki. Mietin sen vanhan, lapsuuteni aikaisen ja sitäkin paljon aikaisemman lempeän Yle-tunnuksen soidessa taas niin ohikiitävän lyhyesti, kuulenko sen kenties viimeistä kertaa, kun vuodenvaihteen ison oloiset radiouudistukset ovat alla. Ei kai sentään.

* Piti siivota, mutta juutuin tekemään yhtä oliko perjantaina aloittamaani elokuvallista mammuttilistausta.

* Sinebrychoffin taidemuseossa Minä en ole minä -näyttelyssä, joka oli viimeistä päivää auki. Sopiva mãärä vãkeä keskittymisen ja tunnelman kannalta. Ensimmäisessä huoneessa eräs harvoin esillä oleva muotokuva muistutti kuudennen luokkani vanhoillisuskovaisesta opettajastamme Aarre Kujalasta ja hänen auktoriteetistaan. Edelfeltin tumma vaimo jäi seuraavasta huoneesta mieleen. Kolmannessa huoneessa taas eräs mies muistutti yläasteen näennäisesti rennompaa ja materialistisempaa uskonnonopettajaa Juha Vuoriota. Nuo 1980- ja 1990-lukujen uskonnonopettajieni muistettavaf kasvonlukemat tuntuvat periytyvän sukupolvien, vuosisatojen takaisesta patriarkaalisesta perinteestä. Välikössä kuolinnaamioita. Siinä olivat myös Gallen-Kallelan kasvot ikuistettuina. Hurjan elliptistä, sillä kuluneen vuoden ensimmäisenä päivänä kävin hãnen kotimuseossaan Tervaspäässä. Seuraavassa huoneessa ooh, Ida Aalberg. Häntä olisi voinut ihailla Edelfeltin maalaamana pidempäänkin. Viimeisessä huoneessa oli pysãyttävin kokonaisuus: unohdettujen ihmisten muotokuvia.

* Kellaritilassa Andria Angionen Terribilis est locus iste. Minun ikäiseni italislaistaiteilija kuvaa kadun ihmisiä 1500- ja 1600-lukujen uhkeaan ja riutuvan suureelliseen, caravaggiomaiseen tyyliin. Vähän asetelmallisilta ja ihmeettömiltä kuvat tuntuivat. Pimeã valaistus oli kohdallaan. Huomioni kiinnittyikin itse tilaan, jossa en ollut käynyt sitten syksyn 2009. Silloin siellä olivat Radioateljeen 30-vuotisjuhlat. Ja nyt juurihan koko ohjelma lopetettiin - perjantaina tuli viimeinen, ohjelman historiaan sukeltava lãhetys. Löytyy Areenasta vielä. Silloin niissä juhlapuheissa vielä uskottiin kuuntelijoita haastavan ohjelman tulevaisuuteen.

* Kiersin vielä muotokuvänäyttelyn uudelleen, nyt melkein yksin. Kuolinnaamiot heijastuivat kaksin kerroin vastapäisiin vitriineihin. Kolme Gallen-Kallelan ja Edelfeltin pãätä. Museo sulkeutui klo 17, poistuin viimeisenä asiakkaana.

* Aattoilta kotona; vegenakkeja, perunasalaattia, leipäjuustoa ja karjalanpiirakoita.

* Saunavuoro sopivasti klo 21. Vuorolista oli uusittu ensi kerran sitten oman varaukseni syyskuussa 2016. Minua edeltävä saunoja oli näköjään perunut vuoronsa.

* Nelly Borgeaud tuli jostain mieleeni.

* Tehdessäni lähtöä saunasta oivalsin yhtäkkiä jotain hyvin merkittävää, mitä en ollut koskaan ajatellut. Astasta, isän puoleisesta tädistäni, joka kuoli noin neljä ja puoli kuukautta ennen syntymääni. Hänhän kuulemani mukaan piti suunnattomista lapsista, mutta ei niitä itse avioliitossaan saanut, syistä, joista olen kuullut jotain, mutta joista minulla ei ole täyttä varmuutta. En ole aiemmin ajatellut, miltã hänestä mahtoi tuntua se, että olin syntymässä... Sisarukset olivat tehneet lapsia vuosi vuodelta 1969 - 1973, ja minä olin tulossa kuopuksena reilusti, neljä vuotta jälkijunassa, eikä hänellä, koko joukon vanhimmalla, ollut vielä silloinkaan omia lapsia. Miten hänen menehtyminen lääkkeisiin kesken äidin raskauden on taasen vaikuttanut isään, jolle hän oli ollut hyvin rakas lapsesta lähtien. Ihan samaan aikaan vielä äidin jo sinällään pieni sukuyhteys kapeutui perintöriitoihin. Tunnelma on ollut varmasti ihan toinen, surullisempi ja epävarmempi, syksyllä ennen syntymääni kuin keväällä ja kesällä raskauden alussa. Kumpikin suku mennyt ihan sekaisin. Millaisia odotuksia ja epäilyksiä minuun näiden tapausten myötä kohdistettiin? Mistã koko elämäni enemmän tai vähemmän vaivannut epämääräinen ja voimakas syyllisyydentunto kumpuaa?

* Jo Uudenkylän-aikainen kukkalautanen, jolta olin syönyt aattoaterian, halkesi tiskialtaassa kahtia, kun pesin sen yllä jäätelökulhoa. Avaruusromussa soi silloin Blade Runnerin musiikkia. Lautasen saanee liimattua ehjäksi, muistoksi, mutta tämänpäiväinen ateria jãi varmaankin viimeiseksi siltä nautituksi.

* Toisin kuin viime vuonna, en juuri jaksanut lähetellä uudenvuodentoivotuksia. Vain yhdelle kivalle ihmiselle, joka ei Fb-päivityksensä perusteella tuntunut voivan kovin hyvin. Pari toivotusta kyllä vastaanotin, kiitos vain.

* Kävin vuoden vaihduttua Kannaksessa, jossa ei ollut kuin pari väsynyttä pöytäseuruetta. Baarimikko vãhän ihmetteli, kun tilasin pelkän ginger alen. Ilta-Sanomista jäivät mieleen Laura Jurkan 60-vuotishaastattelu ja muistelo Alkon kotiinkuljetuksesta ennen keskioluen vapauttamista. Olisi kivempaa kulkea lähikapakkaansa sen vanhanmallisen, tuuhean suojaisan Köydenpunojanpuiston poikki. Avoimuuteen kaikilla aloilla uskova Helsinki on kadottamassa tehokkaasti mysteeriänsä.

* Tapahtui 37 vuotta sitten, 31.12.1980: Hollywoodin kultakauden ehkäpã rosoisin mestari Raoul Walsh kuoli 93-vuotiaana. Suomi odotti viimeistä kertaa Kekkosen uudenvuodenpuhetta.

lauantaina, maaliskuuta 12, 2016

Lauantai 12.3.2005

Natsien kynsistä monta ihmistä pakoon auttanut vastarintaliikkeen sankari Lisa Fittko kuolee yli 95 vuoden iässä Chigagossa. Charles R. Baxter, yksi lääkäreistä, jotka yrittivät pelastaa JFK:n hengen, kuolee 75-vuotiaana. Herään joskus iltapäivällä. Franz Ferdinandia, Jamesonia ja sätkymistä. Lähden hakemaan filkkarilippuja. Käyn Siperiassa syömässä pizzaa Mattilan ja hänen kaverinsa Vellun kanssa. Aika levotonta juttua, hekottelua. V tiedustelee mahdollisuutta päästä valokuvaajakseni. Hänen autollaan Telakalle, jonka sivurappusia nousen ensi kertaa. Elokuvasäätiön bileisiin. J ja V käännytetään takaisin. Kinopalatsissa on viimeiseksi jäävät Filkkari- ja filminäytökset. Istun Seitajärven ja ohjaaja Janet Merewetherin kanssa, Eerokin liittyy seuraan. Myöhemmin alakerrassa baaritiskin lähellä olevassa pöydässä, mm. Juri ja Matoniemen Timo, Kirsi, Mirkka ym. Helsingin väkeä. Nainen vai artisokka. Mattilakin käväisee pöydässä. Lumoudun ihmeellisen kauniista naisesta, joka istuu vieressäni pöydän päässä. Jollain joukolla Dorikseen McDonald'sin kautta, mutta lähdenkin menemään narikasta. Palaan Telakalle. Vastaantulevien ihmisten katseista ja reaktioista päättelen olevani hyvin, hyvin humalassa.

Tunnisteet:

perjantaina, maaliskuuta 11, 2016

Torstai 11.3.2004

Junapommit tappavat 191 ihmistä Espanjan historian tuhoisimmassa terrori-iskussa Madridissa. Ennusteen merkitystä tilastollisessa päättelemisessä painottanut tilastotieteilijä Seymour Geisser kuolee 74-vuotiaana. Elokuva-arkiston naisen eiliset sanat mietityttävät minua huolella. Käyn aamulla filkkaritoimistolla. Piipahdan aamuoluella Puutarhakadun piskuisessa shakkibaarissa, ikään kuin festivaalilta paossa. Keskustorin liikennevaloissa kaunis vaalea tyttö. Bussilla kotiin. Illalla kävelen Pakkahuoneelle Tahvo Hirvonen -näytökseen. Kuppausta Kotiharjun saunassa. Ja Laulu, liki 20 vuoden takaisesta Helsingin yöstä. Ryhmäteatteri. Sielun Veljet. Lapinlahden Linnut esiintyy mm. Ansa Ikoselle elokuvan 90-vuotisjuhlissa. Tunnelma jo vähän kadonneesta maailmasta, mutta samalla vahvasta filkkariperinteestä on poikkeuksellisen läsnä. Tämä on jäävä toistaiseksi viimeiseksi suureksi filkkarielämyksekseni Pakkahuoneella. Ulkona juttelen parin elokuva-arkiston tyypin kanssa ja kuulen, kuka oli se eilinen nainen, joka alkoi hiillostaa minua. Steckeltä on tullut tekstiviesti parrastani, on nähnyt minut autosta Itsenäisyydenkadulla kävellessäni Tullikamarille.

Tunnisteet:

torstaina, maaliskuuta 10, 2016

Tiistai 10.3.1987

Emeli Sandé syntyy. Koulupäivä kolmannella luokalla, kovimmat ovat katsoneet Kummisetä II:a eilen. Kimmo kertoo siitä englannintunnilla, itse olen nähnyt vain ennakkomainoksia. Mietin, miksei perheessäni katsella tällaisia elokuvia. Valtiopäivien 86 päättäjäiset TV1:n suorana lähetyksenä Eduskuntatalosta. Samoin iltapäivänäytöksenä Rochefortin tytöt. Muppet Show'n vieraana Bernadette Peters. Katson tavalliseen tapaan Konnankoukkuja kahdelle ja Jännät suhteet. Ruotsinkielisen tv-teatterin 4 x Tšehov -sarjassa on vuorossa Kaikas, joka on jäänyt Per-Olof Sirénin viimeiseksi rooliksi. TV2:n edelliskesän Kaustinen-taltioinnit päättyvät ohjelmaan Pieni kansa - suuri laulu, jossa esiintyvät perulainen Joze Moncada ja Suomessa pakolaisina olevien nuorten chileläisten ryhmä Aconcagua. Antiikkipörssi alkaa.

Tunnisteet:

keskiviikkona, maaliskuuta 09, 2016

Perjantai 9.3.1990

Gruusian korkein neuvosto tuomitsee maan 68 vuoden takaisen liittämisen Neuvostoliittoon ja vaatii neuvotteluja itsenäisyyden palauttamisesta. Albania, ainoa vuoden 1975 ETY-kokoukseen osallistumaton Euroopan maa, ilmoittaa halukkuudestaan osallistua seuraavaan kokoukseen. Kanadan itäisimmän provinssin Newfoundlandin pääministeri Clyde Wells ilmoittaa, ettei hänen hallintoalueensa ole mukana liittovaltiota hajauttamaan pyrkivässä Meech Lake -sopimuksessa. Lontoossa poliisi eristää Brixtonin taas yhden henkilöveroa vastustaneen mielenosoitusyön jälkeen. Veneiden ja venetarvikkeiden kaksipäiväinen erikoisnäyttely Navigo 90 alkaa Turussa. Jännittää mennä kouluun, kun on uimahallipäivä. En ota pyyhettä mukaan. Mukanani on äidin kirjoittama lappu, etten voi mennä kloorin takia. Kimmo huutaa, että valehtelen ("niin kavereita kuin me silloin oltiin"). Opettaja sanoo, ettei uimahallissa ole klooria. Voin kuitenkin jäädä, englanninopettaja valvoo meitä. Ei opiskella. Tapani on pois. Mietin, jos kysyn - en tiedä keneltä -, miksi Tomi on alkanut vihata minua. On kulunut tasan kuukausi yläastevalinnasta ja koulun kaveriporukasta syrjäyttämisestäni. Uuden Katson! videokannessa on Unelmien nainen. Katson televisiosta Pullapojan. Olen ensimmäistä vuotta tietoinen Tampereen elokuvajuhlista, mutta ei tule kuitenkaan lähdettyä. Romanttisen komedian paluuta ennakoiva Kun Harry tapasi Sallyn... saa Suomen ensi-iltansa, Tampereella teatterina Adams. Pekka Lehdon ohjaama Jussi Parviaisen erokuvaus Yksinteoin. saa Tampereen ensi-iltansa Bio Bio 2:ssa. Pirkassa saa ensi-iltansa Prinsessa ja lentävä suutari, josta en tiedä mitään. Illalla olen Keskisellä, mutta kerhon perustamisesta ei tule mitään. Ollaan heidän kuistillaan ja ulkona Teron ja Mikon ja Tapolan veljesten kanssa, pelottelen Ilkkaa. Vaihdan puhetapaa vakavammaksi ja alan kertoilla jotain kauhuelokuvien musiikinkäytöstä. Tulee hiljaista. Paluu Eedeniin ja Hauskat pojat televisiosta, "tosi hyviä". Veli on jossain, joten palaan ensi kertaa nukkumaan talon läntiseen huoneeseen. Tuntuu, että tulevaisuuteni on katkennut johonkin.

Tunnisteet:

tiistaina, maaliskuuta 08, 2016

Lauantai 8.3.1986

Japanin Suisei-luotain ohittaa Halleyn komeetan keräten tietoa sen koronasta ja aurinkotuulesta. Kaarlo Halttunen kuolee 76-vuotiaana. Silas, nuori karkuri etenee kahdeksanteen osaan. Sen jälkeen TV2 uusii 15 vuoden takaisen, Kari Aronpuron käsikirjoittaman ja Arvo Ahlroosin ohjaaman ohjelman 30 vuoden takaisesta yleislakosta. Musiikkipainoitteinen ilta TV1:ssä: muistaakseni toista kertaa Suomessa lähetettävä italialainen Lapset laulavat lapsille ja uusi tietokilpailu Nuottiavain, jota vetää Marjatta Leppänen. Radion 1-verkossa puolestaan on Henry Purcell -ilta. MTV:n Hollywood Beatissa on jakso Kadonneet timantit. Kansainvälinen naistenpäivä näkyy television ohjelmissa lähinnä iltapäiväohjelmassa Äitinä vieraassa maassa, jossa Tanskaan miestensä mukana matkanneet turkkilaiset ja pakistanilaiset naiset kertovat kokemuksistaan. TV2:n lauantai-illan elokuvana on Tay Garnettin Ikuisesti sinun (Eternally Yours, 1948), pääosassa Loretta Young.

Tunnisteet: